Uuno hankki itselleen totaalikiellon. Sitä ei lasketa enää missään vapaaksi, ainakaan seuraavaan puoleen vuoteen. Jos se sitten murkkukausien jälkeen olisi sen verran viisastunut, että sitä voisi edes jossakin vapaana juoksuttaa. Nyt ei voi!

Lähdettiin eilen illalla puoli seitsemän aikoissa Leluun kävelylle Suskun ja Retun kanssa. Siinä kohtaa oli vielä valoisaa, hämärtäminen alkoi kyllä melkein heti. Otin Upille flexin mukaan ajatuksena, että kun se ensimmäisen harhareissunsa jälkeen tulee moikkaamaan meitä, nappaan sen loppu lenkiksi hihnaan. Moikkausta ei kuitenkaan kuulunut... Kello oli puoli kahdeksan kun tulimme autolle, mun päätä särki, Suskulla oli kiirus kotiin valmistautumaan tämän päivän näyttelyä varten... Ajelimme edestakaisin, taas huudettiin, kiljuttiin.... Samat tutut yritykset, tuloksetta. Sitten ei auttanut muu kuin lähteä kotiin. Ajattelin tulla heti takaisin kunhan ensin söisin jotain. Soitin matkalla Anulle ja Anu lähtikin heti ystävällisesti Nikon kanssa etsimään Upipuuta. Kohta Anu soitti ettei mitään näy eikä kuulu. He ajattelivat tulla hakemaan kotoa mönkijän ja Anu voisi palata etsintöihin minun kyydissä. Odottelin pihalla ja sitten lähdettin uudelle etsintäreissulle.

Anu huomasi heti siinä kohtaa missä meidän auto oli ollut parkissa Uunon pannan heijastimen. Ja siellähän se lurjus olikin. Ensin se säikähti mönkkäriä ja autoa ja yritti lähteä karkuun. Kun se huomasi ketkä autossa olivat juoksi se innoissaan sisälle. Taisi hieman pelästyä itsekin. Toivottavasti!

Muita kuulumisia:

Pojat olivat metsästämässä, Uuno sai supin.

Alli ja Miia siivoilivat kotona ja kävelivät Tallinmäelle moikkaamaan Como ransikista.

Remontti on valmis. Näyttää pahasti siltä, että uusi jääkaappi on hankittava ja laatoille ON tehtävä jotakin. Laitan ensi viikolla remppakuvia...

Tässä vielä Alli ja Uuno sohvalla huilimassa: