Pitkästä aikaa jaksoin taas tulla kirjoitteleman tännekin jotakin =) On ollut kaikenlaista häsellystä niin työ-, kuin yksityiselämän puolella, niin ei ole oikein jaksanut näpytellä mitään... Mutta nyt hauvojen kuulumisiin:

Uunolle kuuluu vaihtevasti hyvää ja huonoa. Välillä se on maailman suloisin pikku otus, välillä maailman kamalin elukka!!! Viime viikolla hehkutin uutta koirapilliä, kun Uuno näytti jopa tulevan luokse sen avulla. Jaksoin muutaman päivän puhallella pilliin oikein urakalla ja sitten AINA kiitellä ja palkata oikein ruhtinaallisesti. Yhden illan Upi oli jopa pihalla ilman hihnaa, eikä lähtenyt reissulle. Sitten viime viikon perjantaina lähdin aamulenkille. Koirat näkivät oravan. Ei kiva! Mukavaa pitää kolmea kimpoilevaa metsästysterrieriä hihnassa kun kaikki ryykäävät keskelle autotietä. Sitten vein koirat kotiin ja olin lähdössä käymään töissä. En vienyt Upia alakertaan portin taakse vaan jätin sen muiden kanssa ylös... Avasin ulko-oven ja jalkojen välistä suihkahti musta koira täyttä vauhtia kohti kaukaisuutta. Huusin KOVAA, hain sisältä pillin ja puhaltelin naama punaisena... Ei tullut Uuno! Sitten melkein kolmen tunnin päästä Anu (kiitos taas Anulle) löysi sen tuolta ison tien toiselta puolelta riekkumasta. Mun serkutkin kävivät ilmoittamassa havaintonsa, mutta minä en sitä onnistunut paikallistamaan. Joku ystävällinen naapuri oli yrittänyt ottaa sitä kiinni , mutta ei se turjake anna. Anukin epäili vakavasti sen olevan kuuro... Vannon ettei se ole! Sillä on vain pirun valikoiva kuulo! Omaa huolimattomuuttani voi taas syyttää :(

Mutta ei se siihen loppunut. Keskiviikkona oltiin Suskun ja Retun kanssa taas Lelussa. Upi oli hihnassa, niin kuin aina. Upi päätti sitten kiivetä yhteen rinteeseen ja kiertää sellaisen mukavan pusikon. Minä olin hihnan toisessa päässä hurjan päättäväisesti sitä mieltä, että koira kiertää, en minä. VIRHE! Lukko aukesi jotenkin niitä oksia vasten ja Uuno pääsi taas vapaalle jalalle. Silloin vietiin koiraa... Se meinasi juosta auton alle ja läksi sitten auton perään kirmailemaan. Auton kuljettaja kääntyi ystävällisyyttään takaisin, mutta Unski jatkoi matkaansa. Tälläkin kerralla oli kuitenkin onnellinen loppu. Lähdin myöhemmin omalla autolla Anun kanssa etsimään koiraa ja sieltähän se sitten ilmestyikin.

Tänään Uuno oli Akin kanssa mäyrämetsällä ja nyt on taas nassu kipiä. Kelju sai tuntea luissaan tai oikestaan korvassaan Uunon raivon kun yritti mennä leikkimään. Upi puraisi Keljua korvasta, rasittava rakki! Onneksi nyt se nukkuu ihan rauhallisena, toivotaan etteivät haavat tulehdu.

Sisu on vaan ihan Simo... Ei oikestaan mitään kummallista!

Allin kanssa treenaillaan ankarasti toukokuun kisoja varten. Laitoin alkuviikosta Kennelliitton rekisteröintipaperit. Wörkit luetaan sekarotuisiksi ja ne pitää olla fix-rekisterissä kun osallistutaan virallisiin kisoihin. Sitten vaan jännätään ehtivätkö paperit ennen ilmoittautumisen loppumista. Mulle kyllä sanottiin, että se ei haittaa jos ne myöhästyy. Voin ilmoittautua myöhässäkin, onhan ne oman seuran kisat. Se oli se mun viimeinen pakomahdollisuus, jonka käyttöä aina välillä harkitsen... Allulla on ilmennyt kummallista käytöstä. Se ahdistelee Uunoa seksuaalisesti... Pomppii sen selkään ja päähänkin nypyttelemään. Kummallinen piski! Mimi kävi äsken täällä, sillä on juoksut. Siitähän tuo poika-tyttö vasta innostuikin!!!

P.S. Meille tulee aita! Jihuu!!!