Upi sai lisänimen Saksantynnyrimetsästysterrierin viime lauantaina. Se ei suinkaan metsästänyt tynnyreitä, vaan tynnyri esti sitä metsästämästä mitään muutakaan. Perjantaina Unski taas osoitti oveluutensa kun keskityin hetkeksi Räpsyn nyppimiseen ja unohdin vahtia Uunoa. Uuno tarvitsee haukan katseen, muuten se karkaa. Nytkin saimme sen kiinni kovaa vauhtia Leluun päin juoksemasta, kieli  maata viiltäen ja koko koira hiestä märkänä. Jonkun perässä se oli, tai ainakin jäljesti! Lauantaina keksin sitten laittaa Upille valjaat ja hihnan ja hihnan päähän sellaisen 10 litran tonkan. Kovaa meteliä se piti, etenkin hiekalla. nurmikolla taas kuului hiljainen laahaava ääni kun se tavoitteli aidan reunuksia kohti. Yhden kerran se jo yllätettiinkin toisella puolella aitaa, tynnyri pihan puolella. Kiinni jäi! Fiksu karkulainen kohtasi siis ainákin tällä kertaa voittajansa. Taitaa olla mulla ja Uunolla voitot jotenkin 2/6, Uunolle...

Vesikoiran haluan... Mutta ilmeisesti se ei nyt ihan äkkiseltään tule tapahtumaan. Onneksi lohtua tuo taas kerran Uuno. Näin vietettiin sunnuntai päivää, kyllä koiralla oli hauskaa:

Aikuisemmat pojat ihmettelivät Pubin toimintaa erittäin paljon...