Justiinsa kun muutama viikko sitten hehkutin Allin agilityssä kehittymistä... Nyt sitten tultiin rytinällä alas! (Sitäkin kyllä taisin jo silloin pelätä!?) Viime treenit jo näytti hieman taantumisen merkkejä, mutta laitoin sen kylmästi "loma-väsymyksen" piikkiin. No tämän iltaiset treenit näytti jotain muuta! Aluksi tehtiin alkulämmittelyksi sellaista pientä radanpätkää,joka meni Allin puolesta ihan hyvin. Rengas tökkii edelleen tosi pahasti, mutta se nyt ei ole mitään uutta.

Sitten itse rataan. Se oli ihan kamala! Katselin kauhulla jo tutustumisvaiheessa, että mihinkäs suuntaan pitikään mennä?  Varmasti vaikutti Allin suoritukseen aika ratkaisevallakin tavalla tuo oma epävarmuus. Sitten siinä sohlailtiin jos mihinkin suuntaan! Allia rupesi jo varmaan tympimään mun sohimiset ja alkoi näyttää kyllästymisen merkkejä. No, päästiin me loppuun saakka (ei kylläkään kunnialla). Lopputreenit sitten vaan odoteltiin. Se sentään lohduttaa, että kuulin treenien jälkeen radan olleen viime viikonlopun Porvoon kisojen III lk:n rata! Ja mehän ollaan vasta möllejä! Muut kaikki kisaavat ja viikonlopun oman seuran kisat painaa päälle, niin hyvähän se oli tuollaisia vaikeita harjoitella. Itse huomasin vaan kuinka eri tasoisia me muihin verrattuna ollaan!

Omaan ohjaukseeni sain aika kullanarvoisia vinkkejä! Kuulemma siirtelen kesken rataa omia hiuksia pois tieltä. Ei tuollaista huomaa vasta kun joku muu asiasta huomauttaa! Sitten laitoin tukan kiinni ja kohta huomasin korjaavani pipon asentoa. Sitten otinkin pipon pois ja tulikin otsatukka silmille =)

Lopuksi tarkennan vielä, että tuo Allin kehittyminen on suhteessa omaani. Jotenkin ajattelen vaan niin, että onnistumiset on koiran ansiota ja epäonnistumiset omaa syytäni! Mutta loppujen lopuksi samassa veneessä me ollaan!