Tuo suloinen musta otus on ehkä maailman ärsyttävin rakki. Nyt alan vasta ymmärtämään sanontaa:  "korvat koristeena". Sillä Upin korvilla ei ole muuta virkaa kun keikkua iloisesti päässä välillä väärinpäin ja välillä nurinpäin ja joskus jopa oikeinkin päin! Uuno saattaa olla ihan lähellä, mutta korvat ei edes värähdä kun sitä huutaa. Suskun (Räpsyn Suskun) vislaus tuntuisi olevan ainut edes hiukan toimiva metodi.

Tiistai-aamuna lähdin normaalisti koirien kanssa peltolenkille. Sitten kun oli tarkoitus mennä sisälle, Upia ei näy eikä kuulu. Huutelin aikani, kävin laittamassa tavarat valmiiksi töihin lähtöä  varten, mutta ei mitään havaintoa koirasta. Soitin jo töihin etten taida ihan ajallani ehtiä ja takaisin etsimään. Välillä kävin auton kanssa kiertelemässä lähiseutuja, mutta mitään ei näkynyt. Sitten lähdin taas pellolle ja kuulin pienen haukahduksen jostain kauempaa. Ja siellähän se oli kaivamassa kuoppaa! Ihan mutainen ja likainen rakki. Minun piti kantaa se sisälle (hyvää kuntoilua kantaa löysää Saksanterriä pellon poikki). Päivällä se livahti uudelleen ja sama toistui myös illalla. Sen jälkeen aamulenkit on Uuno ollut hihnassa.

Yksi ilta se oli tapojensa mukaan reissullaan. Kävin suihkussa ja olin jo sängyssä katselemassa telkkaria. Sitten oven takaa kuului haukuntaa, Upipuu tahtoi sisälle. Hyi hi... miltä se haisi!!!! Oli ilmeisesti käynyt naapurin savustuspöntöllä penkomassa, oli sellaiset kalaparfyymit ettei uskoisi! Pesun jälkeenkin koira lemusi! Seuraavana päivänä koko talo lemusi! Eilen Uuno kävi naapurin pihalla penkomassa pakastejätteitä, tänään Akin iskä palautti ihanan pentumme.

Että niin hyvä tapainen ja tottelevainen on tämä meidän saksalaisvahvistuksemme. Oma vika kun lasketaan se vapaaksi, mutta kun on niin laiska. Aita haaveet kasvavat aika kohisten, Aki on edelleen sitä mieltä ettei aitaa tarvita. Eipä!