Tämä viikko on lähinnä kulunut pohdiskellessa tuota Allin "tapausta"... Oon etsinyt netistä tietoa ja kauhistellut niitä aborttipiikin lukuisia sivuvaikutuksia... (mm. anoreksia, onko kukaan kuullut koirasta jolla olisi anoreksia?) Oon soitellu ympäriinsä ja kyselly neuvoja, miettiny synnytyksen riskejä ja niitä mahdollisia pentuja... Alli ja Sisu on kuitenkin jossain määrin sukulaisia. Meinasin jo ruveta matemaatikoksikin kun laskin noita sukusiitosprosentteja... Tuli oikeesti ensimmäisen kerran lukion jälkeen sellanen olo, että olisi sittenkin pitäny lukea pitkä matematiikka. Tai edes yrittää kuunnella siellä lyhyellä puolella! Sain mä omasta mielestäni jotain tolkkua ja sitte vertailin muiden koirien sukutauluja... Tulin siihen tulokseen, että se prosentti on jotain reilu 6...

Sen verran sain päätettyä eläinlääkärin kanssa juteltuani, että ajattelin odotella neljä viikkoa ja viedä Altsun ultraan. Eipähän tarvi ainakaan turhaan antaa mitään hormoonipiikkejä. Ja vastaisuuden varalle täytyy keksiä järeämmät aseet... Jospa saisin tuon perheen kaksilahkeisen suostumaan, että Sisulta lähtee NIPSISNAPSIS killuttimet pois! Ainaskin Alli pitää sitten todenäköisesti leikata. Kovasti on tässä kyllä itseä tullut syyteltyä. Näin huolimatonta koiran valvontaa! Höh. Oikeasti (puolustukseksi) tilanne oli niin nopea, ettei sitä yksinkertaisesti olisi voinut estää. (Näin ainakin itelleni vakuuttelen).

Muuten ollaan vietetty oikein mukava aikaa... Ollaan käyty uimassa (HUOM! minäkin kävin), naapurikaupungissa, mökillä, kalastamassa... Ja nyt lähdetään moikkaamaan Millaa ja Mimiä!!!

Ps. Juoksut on ONNEKSI ohi!