Pitääkin oikein miettiä, että mitäs tässä on touhuiltu sitten viime kirjoituksen? Metsälenkkejä on tehty eri kokoonpanoilla... Viime viikonloppuna lähinnä minä ja Alli muiden koirien kanssa. Sisu ja Uuno olivat metsästämässä lauantaina sekä sunnuntaina.

Lauantaina olimme Millan, Keljun ja Mimin kanssa soramontuilla niin törmäsimme siellä ihan sattumalta Peppiin ja hänen laumaansa. Ihan aluksi en tunnistanut ketään ja kiittelin vain tuuriani, että mukana ei ollut Uunoa. Uuno olisi livistänyt saman tien moikkaamaan vieraita koiria. Toisen kerran Lyyli bongasi meidät ja tuli tervehtimään. En tunnistanut kyllä vieläkään, että siinähän oli meidän entinen agility-kamu, kimppakyydeillä kuljettiin =) Myöhemmin sitten selvisi, että tuttujahan nämä. Alli oli koko lenkin ajan kävellyt vaan hissukseen mun jalkojen takana, mutta Lyyli sai meidän neitiin hieman eloa. Ensin Allu oli oikein RRRakastaunut ja syykin selvisi... Meidän Allihan on seksuaalisesti ollut aina vähän enemmin kallellaan tyttöjen suuntaan kuin poikien, ja tällä tytöllä sattui MYÖS olemaan juoksut. U la la! Ilo ja autuus kääntyi kylläkin sitten hetken päästä ärripurritteluksi. Alpe sai Lyylin innostumaan ja sitten järkyttyikin suuresti tämän koosta ja innokkuudesta. Hermothan siinä meni kun pieni ja pippurinen jäi ihan vallan ison ja kauniin malikan alle. Ärrr...

Oli kyllä mukava törmätä!

Kuvia laittelen taas joskus kun jaksan =)