Ja värihän on MUSTA!!!! Olimme eilen Retun ja Suskun kanssa laavuretkellä vähän Pohjoisemmassa osassa Haminaa. Ensin kiersimme kauniin metsäpolun läpi ja laavulle saavuttuamme söimme eväsleivät, joimme kuumaa glögiä (taas se joulu...) ja paistoimme makkarat. Kaikki sujui oikein mallikkaasti, kunnes koitti kotiin lähdön aika....

Kello oli melkein kaksi kun kävelimme auton luo. Alli ja Sisu pomppasivat takapaksiin ja Uuno meni autoon sisälle. Mutta Retupa päätti lähteä etsimään jänispaistia!!! Käynnistin auton, tööttäilin, Susku puhalteli koirapilliinsa, huusimme, kiljuimme, viheltelimme, mutta Retusta ei näkynyt hännän päätäkään. Sitten päätimme lähteä metsään etsimään Rensseä. Minä, fiksu kun olen, otin kaikki omat sesseni vapaina mukaan. Kaikki meni hyvin noin viisi minuuttia, kunnes UUNO päätti tehdä "retut" eli siis kadota! Sitten huutelimmekin kahta koiraa.

Susku soitteli ympäri Haminaa hälyyttäen koiraetsijöitä valmiiksi, ennen pimeää. Minä lähdin Allin ja Sisun kanssa kävelemään tienvartta pitkin. Missään ei näkynyt ketään. Tulimme takaisin autolle ja kohta minun jälkiäni pitkin paikalle kaartaa häntä reippaasti heiluen RETU! Tässä kohtaa olimme yrittäneet poistua paikalta tunnin verran.

Soitin Akille, että Uuno on reissussa. Aki käski mennä metsään ja jäljestää koiraa. Minäpä lähdin reippaana tyttönä jäljestämään, pohrasin polvia myöten lumihangessa, jäljet menivät sikin sokin ristiin ja rastiin. Siinä kohtaa huomasin, ettei tänne kannata mitään etsijäkoiria pyytää, Upi oli ihan selvästi jossain ihan lähellä kiertelemässä. Eipä vaan tahtonut tulla takaisin! Sitten menin jonkun ojan luo ja konttasin kuusien alta (niin hyvä jäljestäjä minä olen) ja yht'äkkiä Uuno seisoskeli noin kahden metrin päässä ja haisteli maata. Otin hihnan, otin makupaloja, kutsuin oikein herttaisella ja innostuneella äänellä... Upi vilkaisi ja häipyi!!!!

Alkoi jo hiukan V-I-T...... ja menin takaisin autolle Suskun ääniä seuraten. Vähän aikaa siinä ihmeteltiin ja kiroiltiin ja lähdimme molemmat metsään. Lysähdin lumihankeen istumaan, lunta oli PALJON, pulssikin oli PALJON. Susku tuli siihen melko lähelle myös istuskelemaan. Sanoin, että ollaanpa hetki hiljaa ja kuunnellaan. Sitten alkoi kuulua ryminää ja paikalle kaartaa UPI PUU... Unski juoksi suoraan Suskun luokse ottamaan makkaraa. Sitten se teki taktisen käännöksen ja oli lähdössä uudelleen seikkailulle. Silloin minä näytin kärpän refleksini ja loikkasin Uunon päälle. Siinä sitten makasi lumihangessa Miia ja koira!

Ei kun kotiin! Tässä kohtaa kello näytti jo hiukan yli neljää....

Maisemakuva kevennykseksi:

PS. Tänään olen etsinyt Upia jo kolme kertaa... Väri velvoittaa!