UUNO

Uunosta kasvoi sitten vihdoin ja viimein mies! Unski nosti tänään ensimmäistä kertaa koipeaan pissatessaan. Kelju oppi tämän taidon jo aika päiviä sitten, mutta meidän Uuno onkin erilainen. Uuno tahtoo olla äidin pikkuvauva mahdollisimman kauan ja pissiä niin kuin tytöt tekee. Johan sen olikin aika miehistyä :)

Uuno aiheuttaa minulle edelleen harmaita hiuksia. Tai jos ei niitä, niin ainakin katkenneita verisuonia! Luulen, että jos nyt olisi kesä alettaisiin Akia syyttää avovaimon pahoinpitelijäksi. Minulla on sen verran monta mustelmaa käsissä ja jaloissa. Kun se vielä ymmärtäisi etten minä ole lelu, minuakin sattuu ja rankaisu tarkoittaa sitä, että toiminnan pitää loppua KOKONAAN, eikä vain viideksi minuutiksi! Johdot ovat saaneet olla rauhassa, mutta raput alkavat näyttää aika jyrsityiltä. Halusinkin kyllä uudet portaat, ehkä Aki nyt suostuisi helpommin?

Uuno raivostuttaa kyllä ihan kaikkia muitakin. Melkein jokainen aikuinen koira kenen kanssa se on ollut tekemisissä on ärähtänyt, alistanut tai näykkäissyt Uunoa. Se on saanut kyytiä terriereiltä, chihuilta, setteriltä, spanieleilta, mäyräkoiralta, ranskanbulldogilta.... Toiset ottaa luulot kunnolla pois tai sitten vain vähän ärähtää. Retu ja Viivi ovat ainoat jotka sietää Unskia kauemminkin. On Renssikin tainnut vähän ärrätä Unskille, mutta se taisi uskoa helposti mustaa kamuaan.

Toistaiseksi Unski kyllä alistuu kaikille ja hyvä niin. Ja minkäänlaisia traumoja ei ole syntynyt. Tosi täyspäisesti suhtautuu vaikka vähän koulintaa kokeekin. Oma asenne vaikuttaa varmasti tosi paljon. Allin kanssa olimme ylisuojelevaisia ja nunnutettiin se ihan pilalle, nyt se sitten näykkää ihan jokaista. Saattaahan Uunokin vielä tuosta muuttua, välillä se kyllä murisee tuntemattomille koirille. Toivottavasti pysyisi ystävällisenä, mutta sitähän ei koskaan tiedä.

Ihmettelin vähän aikaa sitten mihin Upi oikein katosi? Kunnes löysin sen kaapista rouskuttelemasta ruokaa... Anulla ja Nikollakin se jaksoi taistella kymmeniä minuutteja ison ruokatynnyrin kanssa. Aina nälkä!