Tänäkin aamulla kun heräsin tunsin sen heti. Joku kutsui minua juoksemaan tien toiselle puolelle. Ihan varmasti kuulen jonkun huutavan minua -"Sisu! Sisu! Tule tänne!" Sitten juoksin ulko-ovelle ja yritin kuulostaa mahdollisimman surkealta. Vikisin ja vinguin siinä hetken aikaa ja sitten ihanaa.... Minut lasketaan ulos. Ja voi kurjuuksien kurjuus... Tuo laittoikin mnulle hihnan kaulaan. Ei auttanut muu kuin ohittaa kaikki sulotuoksut ja lähteä tyhmien Allin ja Uunon kanssa lenkille. PYH! Mikään ei nyt tunnu miltään kun tuolta naapurista tulee niin ihanat tuoksut!

Lenkki kyllä vähän helpotti ja kaikkein kivointa oli, että lenkin jälkeen pääsin taas livahtamaan naapureiden rappusille, vielä kun saisin jonkun avaamaan oven!!!!!!!! Sitten minut kannettiin pois ovelta ja vietiin autoon. Kotkassa oli ihan mukavaa ja kotiin tultuamme alkoi taas kurja ja julma elämä. Haluaisin mennä kylään setterineitosten luo, mutta minua ei lasketa. Makaan sitten loppuillan täällä ovella ja murjotan!

                                                                           -Sisu-

Naapurin Pipsa-setterillä on juoksut. Ja meillä elämä on kamalaa. Ehkäpä tämä tästä. Kohta saadaan sitten (toivottavasti) ihastella suloisia setterivauvoja kun Pipsa kävi perjantaina miehelässä (ei kuitenkaan SISUN luona).

Sisun pentusaldo on jo huikeat 10 ja se on ihan tarpeeksi. Talven aikana meidän Simpeltä lähtee miehiset killuttimet.  En ole viitsinyt ääneen sitä kertoa ettei se vaan karkaa ja mene väkisin tuon Pipsan kimppuun. Vaikka niiden killuttimien puolesta, viimeisenä tekonaan. Sisu kun ei oikein ole liiemmin nauttinut noista edellisistäkään luomuksistaan... Sitten kaikki tuskat helpottaa kun mikään enää vastaan ota noita huumaavia tuoksuja. Ja välttääksemme saksanrussellinmetsästysjackTERRIERIT, Allikin joutuu veitsen alle. Samaan aikaan, että saavat raukat toipua yhdessä. Varailen aikaa ensi viikon aikana...

PS: Älkää puhuko tästä Allulle ja Simpelle jos törmäätte niihin jossain!