Jos nyt saisin sitten vihdoin poikienkin toilailuista jotain kerrottua! Pojat ovat muutaman kerran jopa leikkineet yhdessä... Se on kyllä melko suuri saavutus ottaen huomioon noiden rodut ja luonteet. Mutta vieläkin välillä ollaan pahasti käymässä toisten hermoille. Eilen kun Uuno saapui kotiin viikonlopun riennoiltaan oli se heti ovella murisemassa Sisulle. Ja Sisuhan vastaa takaisin samalla mitalla :( Yleensä kuitenkin sisällä, ihan rauhassa, ollaan näin hempeissä tunnelmissa:

Jospa kerrataan ensin noita Simuliinin kuulumisia. Sisu on nyt toista kuukautta doupattu koira! Se sai ensin kuukauden verran päivittäin Atopica -nimistä allergialääkettä. Se tuntui purevan ihan hyvin, joten nyt olisi tarkoitus vähentää annostusta joka toiseen päivään. Kun saataisiin siltä vielä pudotettua painoi jonkun verran tulisi annostus HUOMATTAVASTI halvemmaksi. Välillä Sisu on ollut ihan selvästi paremmassa kunnossa, mutta viime viikon agilityharkat menivät taas kapsutellessa! ( Epäilen porsaannahka luita... vaikka luulinkin, että allergia tulisi naudasta)

Kävimmehän me muuten agilityn möllikisoissakin!!! Aluksi Simo lähti vähän haistelemaan, mutta sitten pysyi ihan kivasti radalla. Ja juoksi aika lujaa! Olin NIIN tyytyväinen. Hauskaa miten vähästä sitä saa hyvän mielen itselleen, joku toinen olisi ollut kamalan pettynyt. Lopputulos oli 10, kielto ja kontaktivirhe. Simon kanssa radalla oleminen vaatii itseltä niin paljon. Pitää jaksaa ihan kamalasti kannustaa ja kehua.... Jos yhtään näyttää omaa turhautumistaan on kaikki pilalla! Naureskeltiinkin treeneissä, että sehän on vähän kun jos mies siivoaa......

Muuten elo Simon kanssa on ihan sellaista normaalia. Karkasi se yhtenä päivänä aidan alta tolleri tyttöjä moikkaamaan. Tollerit eivät näyttäneet edes huomaavan pientä valkoista joka yritti kovasti lähteä niiden matkaan. Tuumasi varmaan, että niiden seura olisi kehittävämpää kun tässä meidän "haukkuvassa kennelissä" oleskelu!

Sitten UUNOON! Upi oli viikonlopun Akin kanssa reissussa. Meillä muilla oli oikein rentouttavaa ja mukavaa! Sain sille vedonestovaljaat. Lenkkeily on ollut astetta miellyttävämpää, kertoo Susku. Tänään lenkillä meni kyllä ihan täydellisesti överiksi! Vastaantulevat koirat aiheuttavat päivä päivältä kammottavampia reaktioita! Ei kestä enää kohta pinna. Yritin vähän tiukemmalla kädellä kovistella sitä, mutta Uunoa ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt pitäisi saada järeät aseet käyttöön ja nopeasti!

Koirakoulussakin käytiin. Siellä meni ihan hyvin. Ensin lenkin ajan riekuttiin ja en saanut siihen mitään kontaktia. Kentällä se kuitenkin jaksoi keskittyä aina kun oli jotain tekemistä. Odotteluajat se yritti kaivaa kuoppaa! Tänään se livahti yhden kerran portista. Onneksi Milla bongasi sen aidan toiselta puolelta haahuilemasta... Onneksi se tuli huutamalla takaisin =) Sitten se livahti aidan alta lenkkeilijän luo. Ponppi ja hyppi miestä vasten ja näykki hihasta. HÄVETTI. Meidän isukki oli siinä pihalla ja otti koiran kiinni. Lenkkeilijä oli onneksi tuttu, eikä pelännyt koiria. Aina ei vaan ole noin hyvä tuuri! Vaikka pihalta ryntäävä koira onkin iloisella mielellä saattaa joku pelästyä ihan oikeasti. Huomenna kasaan aidan viereen kamalan rykelmän kiviä. Että semmoista meillä. Pyytelemme kaikilta ohikulkevilta anteeksi, täällä haukutaan, ja paljon. Toivottavasti kuitenkin piskit pysyvät tästä lähin VISUSTI omalla puolella!!!

Sitten vielä "kevennys"... Laitoin koirille ruokaa kuppeihin. Allin kuppi oli jäänyt olkkarin lattialle (sen ruokailua pitää vahtia, jos haluaa, että ruoka menee oikeaan suuhun). Lisäsin kuppiin ruokaa pimeässä ja ihmettelin miksei Sisu syö. Laitoin valot päälle ja huomasin, että kupissa oli jotain nestettä!!!! PISSAA! Syytän tästä Allia.