Tänään olikin oikein METSÄ-päivä! Ensin vietin töissä neljä tuntia Hirvimajalla... Ja sitten heti töistä päästyäni lähdettiin takaisin metsään. Yhteensä siis kahdeksan tunnin metsäilyt minulla, koirilla neljän! Lähdimme Akin ja koirien kanssa etsimään supia tai jotain. Ja löydettiinhän me joku. En kyllä tiedä mikä! Neljä tuntia puurtamista (mulla lähinnä palelua) ja sitten oli pakko luovuttaa.

Koirat saivat hajut jostain ladon alta ja sinne painuivat. Aluksi olimme vaan kahdestaan (Aki ja minä) koirien kanssa ja jouduin olemaan passissa ladon takana!

Sitten paikalle saapuivat apujoukot ja nelijalkainen vahvistus Minni (Sisun emä). Ihmeteltiin, että mihin se elukka oli kadonnut... Sitten joku keksi, että lautojen alle oli kaivettu luola. Maa oli kivikkoista ja tuli pimeää. Onneksi paikalla oleva akrobaatti hauskuutti iltaani tekemällä uskomattomia suorituksia!!!

Eipä auttanut akrobatiakaan ja oli pakko laittaa pillit pussiin (tai pallit, kuten eräs 1 lk:lainen vähän aikaa sitten tokaisi) ja lähteä kotiin. Vähän jäi ainakin tuota miespuolista vaivaamaan. (Minua vaivaa lähinnä tuo Allin silmä!) Minä taas hauskuutin metsämiehiä tunkemalla muovikassin kenkääni ja yhden pipon! Sukat oli ihan litimärät ja varpaita paleli... Olipa kummallisia erämiehiä kun ei olleet kuulleet kuuluisasta muovipussi kikasta =)

Alli otteli elukan kanssa ja sai haavan silmäkulmaansa. Ei huomattu vasta kun kotona, kuinka pahannäköinen se on. Melkein pala irti... Kyllä tässä harrastuksessa on paljon negatiivisia puolia... : (

Allilla jäi sitten treenitkin tältä viikolta väliin. Ja kärsikin tuosta vielä... Mutta on se vaan jännä juttu huomata kuinka innoissaan nuo ovat! Kyllä metsästyshommat ovat kaikkein suurin intohimo meidän terreille, ja hyvä niin! Siihen ne on tarkoitettukin!