Kaikki alkoi siitä kun perjantai-iltana värjäsin hiuksia. Eihän siinä mitään kamalaa tapahtunut, mutta lopputulos oli hirvittävä! Meillä on rautaa vedessä ja vaalennusaine ja rauta saivat aikaa kemiallisen reaktion joka poltti mun hiukset. Tai oikeastaan latvat ja vähän muutakin. Värisävykin oli aika karmaisevan läikikäs. Eilinen aamupäivä menikin sitten kampaamoa etsiessä ja lopulta meninkin kampaajalle korjauttamaan sen, mitä korjattavissa oli. Ehdittiin kyllä käydä Allin ja Sisun kanssa Millan, Mimin ja Keljun residenssissä. Siitä käveltiin katselemaan Katin luokse söpöjä vauvakuvia...

Suurin epäonni tapahtui kuitenkin myöhemmin illalla kun hain Uunon metsästysreissultaan valmistautumaan tämän päivän näyttelyä varten. Uunon oli tarkoitus mennä Suskun ja Retun luokse yökylään koska Allin juoksut ovat nyt siinä vaiheessa, ettei yhteiselosta tule mitään. Ihmettelin ensin, että onpas Upi vaisu kun ei Allikaan kiinnosta. Tuumailin vaan, että josko alkaa olla juoksut ohi. Sisu ja Alli lähtivät kuitenkin Rikulle vähäksi aikaa. Minä jatkoin kotona touhuilua, mittasinkin Uunon, (säkä on uhkaavasti 40 cm+) mutta en huomannut mitään kummallista. Sitten Milla tuli koirineen ja  Uuno peuhasi hetken aikaa Keksan kanssa. Kohta Upi söi luuta sohvalla ja menin katsomaan vähän tarkemmin oliko metsäreissulta tullut mitään vaurioita...

Oikeassa etutassussa oli iso ja syvä avohaava. Oikein mahassa vihlasi katsoa sitä, kun kaikki sisukset paistoivat. Verta ei tullut kamalasti, mutta kipuja saku-raukalla tuntui olevan. Päässä oli useampikin hampaanjälki ja poski oli turvoksissa. Eli ei muu auttanut kun lähteä päivystävälle eläinlääkärille, joka onneksi sattui olemaan Haminassa. Unski piti rauhoittaa ja karvat ajeltiin haava kohdista. Jalkaan tuli kolme tikkiä ja päähän laitettiin jättisuuri kauluri.

Se siitä näyttelystä!

Akin kaverit v****:li sille, että tuohan on metsästyskoira. No niin on, mutta saahan sitä ihminen viedä metsästyskoiraakin näyttelyihin! Ärsyttää toi asenne ja se, että kaikki muut jutut on NIIN paljon vähäpätöisempiä. Ymmärrän, että sakujen tulee käydä luolilla. Ja toivonkin, että useimmat tällaisen koiran omistajat niin tekisivät. Mutta pitäisi silti olla avarakatseisuutta muihinkin juttuihin! Näillä metsästyskavereilla koirat on ulkona häkeissä ja heidän vaimot/avovaimot ei tee koirien kanssa mitään. Se on hyvä heille, mutta meillä on erilailla!

Oho, taisipa ärsyttää luultuakin enemmin. Nyt loppui vuodatus ja tässä valokuvia RESSUKASTA:

 

Iloisempaa aihetta Retu rakastui/hullaantui Alliin tänään metsälenkillä. Alli oli aluksi hyvinkin vastahakoinen, mutta olisi jo heltynyt lopuksi. Silloin olikin parempi lähteä:

Sisu ja Telma:

PS. Alli on nyt Akin vanhemmilla, viime yön se vietti Akin siskolla, sitä edellisen yön Aki nukkui poikien kanssa vanhempiensa tyhjässä talossa ja sitä edellisen yön Alli oli Rikulla. Onneksi läheltä löytyy avuliaita ihmisiä.  Muuten elo olisi Uunolle IHAN LIIAN rankkaa!