Tässäpä kävikin nyt niin, että Allin sterilointi tapahtui jo maanantaina. Ajatuksena oli ollut, että odotellaan vielä seuraavat juoksut ja sitten viedään Alli leikattavaksi. Olin ollut koko ajan siinä uskossa ettei koiraa voi leikata jos juoksut ovat lähestymässä. Kun sain kuulla ettei asialla ole väliä, teimme päätöksen aika nopealla varoitusajalla. Aika varattiin viime viikon perjantaina ja maanantaina klo 12.30 oli leikkaus.

Alli leikattiin Mar-Vet:ssa. Olen tosi tyytyväinen. Hinnastahan aina voidaan keskustella, mutta minulle sillä ei ole mitään väliä. Sisun leikkauksesta jäi silloin jotenkin "huono fiilis" ja Allin kanssa en halunnut kokea samaa. Alpe on vielä niin dramaattinen ja ylireagoi tälläisia juttuja. Itsessäni taitaa olla hiukan samoja piirteitä ;) Jännitän ihan kamalasti sitä nukuttamista ja leikkausta muutenkin. Sisua viedessä taisi kyyneleitäkin vierähtää, mutta nyt sain pidettyä itseni kasassa. Pois lähtiessäni, kun Alli jäi sinne, alkoi vähän surettamaan. Ajattelin matkalla, että sinnehän ne meidän Turre ja Tessakin jäivät viimeiselle matkalleen... Mutta, kaikki sujui HYVIN. Ei näkynyt merkkejä juoksuista. Samalla Allilta poistettiin taipeista kaksi sellaista "möykkyä", kynnet leikattiin ja poltettiin, sekä hammaskiveä rapsittiin.

Ensimmäisenä iltana Alli oli ihan tokkurassa ja ainostaan nukkui. Yöllä oli hiukan levotonta, mutta saimme kuitenkin yllättävän hyvin nukuttua kaikki. Tiistaina ei vielä ruoka maistunut ja muutenkin vielä taisi olla kipeä olo. Keskiviikosta eteenpäin onkin Alli ollut taas ihan oma itsensä. Kotiin tullessa pitää rauhoitella koiraa ettei se loiki ja rieku haavojaan auki. Eilen otettiin Alli vähän pidemmälle hihnalenkille mukaan ja sama tänä aamuna. Yllättävän nopeasti toipui tyttönen. Olen tässä sivussa seurannut Seran toipumista samasta leikkauksesta ja aika samalla tavalla on tyttöjen toipuminen sujunut. Onneksi näin!

Tiistai-iltana yritin laittaa Allille tälläiset housut. Ne saivat olla rauhassa jalassa noin kaksi minuuttia. Sitten Alli painui yläkertaan ja tuli takaisin ilman housuja. Kaulurin kanssa oli aika sama juttu. Haava on saanut siis olla ihan ilman suojausta. Muutaman kerran on pitänyt kieltää Allia nuolemasta haavaa. Enemminkin Sisu ja Uuno olisivat innokkaita haavan lipojia. Alli estää kyllä poikien hoitotoimenpiteet aika täpäkästi, mutta töissä ollessamme Alli oli varmuuden vuoksi tämän viikon naapurissa hoidossa =)

KIITOS MYÖS SUSKULLE!!

Toivoo, Alli